sunnuntai 13. elokuuta 2017

Elokuvia ja muuta höpinää

Elokuvat
Kävin katsomassa pari päivää sitten Sota apinoiden planeetasta -elokuvan Lapinsuussa, paikallisessa leffateatterissa. Elokuva oli erinomainen. Joissain arvosteluissa kehuttu sarjan/trilogian parhaimmaksi osaksi. Apinoiden planeetta -elokuviahan on useampia. Alkuperäinen sarja ilmestyi 1960- ja 70-luvuilla, vuonna 2001 ilmestyi Tim Burtonin versio, 2010-luvulla ilmestyi kyseessä oleva trilogia. En osaa sanoa mikä on parhain kaikista, mutta itse en arvosta alkuperäisen sarjan paria viimeisintä osaa kovin korkealle.

Elokuvissa kävin tällä kertaa arki-iltana. Väkeä ei ollut tällä kertaa kovin paljoa, minun lisäksi neljä kappaletta. Teatterissa käynti on kokenut jonkinlaisen inflaation, yleisökato-termiä voinee käyttää. Olen huomannut kyllä omalta osin käyväni useammin elokuvateatterissa. Tunnelma kenties? Vaikea sanoa miksi.

Muut höpinät
Töissä törmäsin kosmetiikkatuotteeseen, jossa oli Made in Russia -teksti, valmistettu Venäjällä. Tekstin huomattuani aloin pohtimaan mitä kaikkea kuuluukaan Venäjän ja muun maailman väliseen boikottiin. Mitä tuotteita saa tai ei saa tuoda Venäjältä.

Venäjän ja EU:n välillähän on talouspakotteita, joihin kuuluu vienti/tuontirajoitteita. Syyt lienevät poliittisia, liian monimutkaisia ja sekavia minulle (WP:n artikkeli aiheesta/taustoista). Pakotteet ja boikotit vaikuttavat myös urheilussa (tai urheiluun). Venäläiset, ainakin osa, eivät ole voineet (tai saaneet) edustaa Venäjän valtiota, vaan heidän on pitänyt urheilla muun edustuksen alaisena.

Itsenäiset olympiaurheilijat ovat urheilijoita, jotka kisoissa eivät saa edustaa kotimaatansa usein poliittisesta tai sanktiollisesta syystä. (Lähde: WP)

Yleisurheilun MM-kisat järjestetään nyt elokuussa 2017 Iso-Britanniassa. Venäjä on boikotissa (dopingin vuoksi), mutta parisenkymmentä venäläistä urheilijaa voi osallistua kisoihin. (Lähteet: Yle, IL)

Naureskelin erästä uutista: eräs venäläinen yritti salakuljettaa juustoja Venäjälle.

lauantai 12. elokuuta 2017

Teatterireissu

Tälle viikonlopulle on sattunut useampikin tapahtuma: Simerock Rovaniemellä, Flow-festivaalit Helsingissä ja LuostoClassic täällä. Flow-festari valikoitui listalle Etelä-Suomen sääolojen vuoksi eli sadetta, tuulta ja ukkosta myrskyksi asti (Ylen uutinen). LuostoClassicissa en ole käynyt, tänäkin vuonna jää välistä. Simerockissakaan en ole käynyt ja jäi välistä tänäkin vuonna vaikka Rovaniemellä kävinkin.

Roissa kävin toki kulttuuria katsomassa, kesäteatteria nimittäin. Lentävä Poro -teatterin näytelmän Nelostie. Komedia, nimensä mukaan 4-tie toimii näytelmän keskiössä. Tarina kertoo tienrakentajaporukasta aina 1970-luvulta nykypäivään. Erinomainen, hauska, viihdyttävä.

Ensimmäistä kertaa muuten kävin kesäteatterissa. Ekaa kertaa Lentävä poro -teatterin esityksessä. Kauppayhtiöllä eka kerta. Tai siis olen joskus käynyt pikaisesti kahvilla, mutta en sisäpihalla sijaitsevalla teatterilla. Erinomainen ja mukava paikka, rento.

Mitä vielä? Kaverin kanssa tosiaan käytiin Rovaniemellä. Läksimme melkein heti, kun pääsin töistä kolmen maissa. Meinas tulla kiire, taisimme olla lippuluukulla minuuttia paria vaille ennen esityksen (virallista) alkua. Esityksen jälkeen suuntasimme kaverin mökille, jossa yövyimme. Tänään lauantaina suuntasimme kotiopäin, matkalla poikkesimme vielä Raudanjoella sijaitsevassa Potkuriparkissa kahvilla.

Linkit
Lentävä Poro, kotisivut
Uutinen Nelostie-näytelmästä, Yle
video

Kuvavertailua
Värkkäsin kännykän kameralla. Huomasin HDR-ominaisuuden ja päätin kokeilla ominaisuutta... Aivan kuin olis vaaleampia, kohta liiankin vaalea joissain tapauksissa.



sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sunnuntain sekalaisia merkintöjä

Kuinka hankala käyttöliittymä YouTubessa onkaan, joitain tietoja ei oikein löydy käden käänteessä. Yritin tilastoja ja tilaajatietoja tarkastella, en millään löytänyt etsimääni. Monen mutkan kautta löytyi onneksi tarvittava tieto. Paljon oli tilastotietoja, en kyllä osaa sanoa mihin kaikkeen tarvitsen niin paljon infoa. Blogin tilastot löytyvät YouTubea helpommin. Tosin hieman suppeampana, mutta kelpaa minulle.

Yks kaks muistoja muistoja nuoruudesta, voisi sanoa flashback tai takauma. Nimittäin kuivatuista herneistä tuli mieleen eräs asia. (Niin, hyllytin töissä hernepurkkeja.) Mieleen juolahti nimittäin hernepyssy. Tarkemmin sanottuna kuivatut herneet ja vaatehengareista "lainatut" muoviputket. Peruskoulussa, eteenkin ala-asteella tuntui olevan suuressakin huudossa. Aloinkin miettimään mikä on tilanne nykyaikana. Vieläkö näitä puhallusputkivirityksiä on käytössä?

Töissä olen joutunut pari kertaa turvautumaan englantiin. Äkkiseltään tuntuisi, että edellisen viikon aikana useammin kuin koko kevään aikana yhteensä. Englantini saattaa olla rallienglantia, mutta ainakin olen tullut ymmärretyksi. Suurin osa kysyjistä on tiedustellut mikä vesistä on sparkling-versio, eli kupliva versio. Osa on tiedustellut missä on ja osa missä ei ole. Toivottavasti olen osannut neuvoa, sillä välillä menee termit sekaisin. Kun yrittää miettiä onko sparkling water oikea termi hiilihapotetulle vedelle ja samalla yrität tarkistaa tuoteselosteesta sisältöä...

lauantai 5. elokuuta 2017

Tynkäotsikko

En taaskaan keksinyt otsikko. Olenko mielikuvitukseton? Pitkästä aikaa muuten koneella, ainakin pari edellistä merkintää tehnyt mobiilisti eli kännykällä. Hieman salakavalasti, pikkuhiljaa olen siirtynyt käyttämään enemmän kännykkää ja kännykän aplikaatioita.

Asiaan! Elokuun eka viikko lähestyy loppua ja eka työviikko on takana. Tai no viikko ja viikko. Kuukauden eka päivä oli tiistai. Normi työviikko on viiden päivän pituinen. Mutta koska työt alkoivat kuun alusta, jäi eka viikko lyhyemmäksi eli neljän päivän työviikoksi. Mutta ei siinä mitään, ei valittamista.

Huomaa selvästi, että koko päivä töissä jalkeilla. Varsinkin ekan päivän jälkeen jalat ja selkä hieman kipeitä. Kyllä se siitä sitten tasottuu ajan mittaan, tottumuskysymys.

Parina päivänä on soinut nk. korvamato. Mielessä soi joku kappale. Itellä soi yleensä lyhyt pätkä, kertosäkeen melodia tms. Parina kertana olen sattunut kuulemaan puhelimen soittoäänen, joka on jäänyt soimaan mieleen. Eka oli Imperial march -biisi Star Wars -elokuvasarjasta. Toinen oli nk. Dollaritrilogiasta biisi... Se on muuten somessa pyörinyt video vanhan miehen soittamana. (YouTube taitaa käyttää suosituista videoista termiä/verbiä trendaava, perussana trendi.)

Tällä viikolla on vietetty Sompion suvi -tapahtumaa. Perjantaina töiden jälkeen kotimatkalla jäin seuraamaan vähäksi aikaa perinnekulkueen ryhmittäytymistä torille. Lähtöpaikka torilla ja kulkue kulki läpi kylän. Vähänlaisesti oli yleisöä lähtöpaikalla, syy lienee ajankohdassa. 15:30 ja suurin osa töissä? Huomiota herätti aasialainen kuvausryhmä, kuvasivat ja haastattelivat ihmisiä. Ilmeisesti japanilainen tv-kuvausryhmä... Lauantaina kelkkakisat, vesikrossit tarkemmin. En ole tainnut ikinä käydä. Enkä käy kyllä tänäkään vuonna. Liikaa väkeä, liikaa melua. Melu kyllä kuuluu kotiin asti, veden äärellä kun asuu niin äänikin kuuluu kauas.


Linkit
Riivaako sinua päähän soimaan jäänyt ärsyttävä biisi - Aivojen rakenne ratkaisee kehen korvamato iskee pahiten, Tekniikka ja talous
Tutkijat: Kolme tapaa karkottaa korvamato, Yle

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kisoja ja kilpailuja

Lueskelin Staran uutista, jossa kerrottiin Hyrynsalmella järjestettävästä suofutis-kilpailusta. New York Times -lehti oli uutisoinut (hehkuttanut?) suofutiksen lisäksi myös parista muusta erikoisesta urheilulajista, joita Suomessa harrastetaan. Uutisen innoittamana päätin googlettaa erikoisia kilpailulajeja. Kolmisenkymmentä lajia, aika kunnioitettava määrä. En listannut kaikkia, osa nk. kulttuuriosaston tapahtumista en kelpuuttanut kilpailuksi. Kuten esimerkiksi jotain hiljaisuusretriittiä.

Karkea jaottelu kahteen osioon riippuen onko fyysistä (urheilu/liikunta) vai enemmän henkistä urheilua.

Erikoisia kisoja ja kilpailuja
¤ suojalkapallo, Hyrynsalmi
¤ suolentopallo, Haukivuori
¤ kännykänheitto, Savonlinna
¤ marjanpoiminta, Suomussalmi
¤ saunominen, Heinola
¤ viikateniittäjä, Liminka
¤ eukonkanto, Sonkajärvi
¤ heinäpaalinkanto, Jäminkipohja
¤ järvisähly, Tammela
¤ WC-rullan heitto
¤ kesäpilikki, Pudasjärvi
¤ rautakankikävely, Mustiala
¤ saappaanheitto
¤ heinä- ja leppäseipäänheiton, Kannonkoski
¤ tohvelifutis
¤ mölkky
¤ trampoliinipolttopallo
¤ ilmatango, tanssikilpailu Seinäjoen Tangomarkkinoilla

¤ tuubanheitto

¤ ilmakitaran soitto, Oulu
¤ hyttysentappaminen, Pelkosenniemi
¤ chilinsyönti, Tampere
¤ vittuilu/pottuilu, Rovaniemi
¤ valehtelu
¤ tarinaniskentä, Kärsämäki
¤ karhunveisto, Ilomantsi
¤ oopperakaraoke, Joroisten Musiikkipäivät

Linkit ja lähteet
Suomi on täynnä omituisia kesätapahtumia – tässä todisteeksi muutamia, Yle 21.5.2017
TOP 10: Suomen hulluimmat kesälajit, MTV3 23.6.2011
Eukonkannosta ilmatangoon ja kesäpilkkiin - nämä ovat Suomen hulluimmat kesäkisat, et-lehti 28.5.2017
Vapiskaa, eukonkanto ja suopotkupallo: Tuubanheiton maailman­mestaruus­kisoissa Lieksassa tehtiin uusi maailman­ennätys, HS27.7.2017

Turkulainen voitti vittuilun SM-kisat, IL 2.3.2008
Vittuilun SM-kisat, Yle Elävä arkisto 2010/2013

Kulttuuritapahtumat: Valehtelun SM-kisat, Kauhava.fi
Valehtelun SM-kisat, Yle Elävä arkisto 2011

New York Times hämmästelee – onko suomalaisilla urheilussa ruuvit löysällä: ”Pullo votkaa pantiin kiertämään”, IS 28.7.2017

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Musiikkia ja elokuvia


Kävin perjantaina katsomassa Bat ja Ryyd -keikan Krouvissa. Mukavasti oli väkeä ja musiikki oli erinomaista. Lavashow'ta en päässyt ihastelemaan täysillä ihmisvilinän vuoksi, kaikkien takaa ei ihan kaikkea nähnyt. Ainoa miinuspuoli keikassa oli se, että alkoi niin pirun myöhään. Alkoi vasta puolenyön jälkeen. Kymmeneltä oli ilmoitettu alkamisaika... Osa porukasta tais kyllästyäkin odottamiseen. Itteä ei oottaminen häirinnyt, dj oli musisoimassa ennen keikkaa.

Ja muihin asioihin. Ensi viikolla esitetään Lapinsuussa Apinoiden planeetta -leffasarjan uusin osa Sota apinoiden planeetasta. Pitänee käydä katsomassa leffa, aikaisemmat osat kun olen nähnyt. Ei parane jättää kesken... Joskus aikoinaan olen hankkinut kaikki tähän mennessä DVD:llä julkaistut leffat, kokoelmaboksina. Pitänee muistin virkistykseksi katsoa tällä vuosituhannella ilmestyneet leffat. Alkuperäisethän ilmestyi 1960- ja 70-luvuilla.

PS.
Merkintä luotu mobiilisti eli kännykällä. Teknisistä syistä johtuen saattaa vaikuttaa hieman merkinnän ulkoasuun.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Huh hellettä...

...sano jänes pakkasella. Kummasti iskostunut mieleen sanonta eräästä lastensadusta.

Pakkasta ei ole ollut, lämmintä on ollut sitäkin enemmän. Tällä viikolla lämmöt ovat olleet yli 20 asteen, paikoin on rikottu hellelukemia. Esimerkiksi Ylen mukaan Rovaniemellä lämpöä oli lähes 26 astetta. (Hellerajahan on 25 astetta.) Viime viikolla lupailtiin kuumempia säitä, mutta eipä vielä ole paukkunut 30 asteen raja (IS).

Huomiseksi Ilmatieteen laitos lupailee sateita, lämpöäkin vielä riittää. Iltapäivällä on pilvistä, lämpöä 20 ja 25 välillä.

Olikohan muuta? Perjantaina hotellilla keikalla Bad ja Ryyd. Ensi viikolla (ja eli siis ensi kuussa) alkaa työt. Tais tulla pikainen kertaus jo aiemmissa postauksissa mainitsemistani asioista.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Postimerkkiuutisia

Käväsin maanantaina kävelyllä, samalla poikkesin kahvilla sotilaskodissa. Lukasin samalla päivän aviisin. Oikeastaan edellispäivän aviisin, nimittäin sunnuntain Helsingin Sanomat. Huomasin Lyhyesti-osiosta postimerkkejä koskevan uutisen. Yhdysvalloissa ilmestyi vuonna 2010 postimerkki Vapaudenpatsaasta. Tai siis sen piti esittää New Yorkin edustalla olevaa patsasta. Eipä ollutkaan oikea patsas, vaan kyseessä olikin Las Vegasissa oleva Vapaudenpatsas. Nyt selvitellään mm. tekijänoikeus- ja rojaltikysymyksiä...

Tuleekohan merkistä keräilykohde? Mielestäni virheelliset merkit nousevat arvoon arvaamattomaan. Mutta rahallista arvoa laskee varmaan se, että merkki ei ole kovin harvinainen. Jos en erehdy amerikanenglannin lukusanojen suhteen, niin merkkejä on painettu lähes 11 miljardia (10.5 billion). Luku poimittu enkku-wikistä.

Selailin muitakin postimerkkeihin liittyviä uutisia. Löytyisikö mitään mielenkiintoista. Muutaman mielenkiintoisen jutun löysin.
Edesmenneen presidentti Mauno Koiviston kunniaksi julkaistiin postimerkki kesäkuussa 2017. Itseltäni löytyy muutama aiemmin julkaistu postimerkki presidentti Koivistosta. Ja muutamasta muustakin merkkihenkilöstä. Presidenttejä ja taiteilijoita pääasiassa, muutama urheilijakin löytyy. Pitäisiköhän täydentää kokoelmaa tällä uusimmalla presidentti-merkillä?

Mauno Koiviston muistoksi presidentillinen postimerkki, MTV3

Olen joskus kirjoittanut postileimoista. Erikoisleimoja esitellyt, mutta olen tainnut mainita postikeskukset. Kuinka postin lajittelu keskitetään isompiin lajittelukeskuksiin jne. Keskuksissa volyymit ovat sitä luokkaa, että leimaus on automatisoitu. Luin pari uutista siitä kuinka moni lähetys jää leimaamatta. Erään yrityksen mukaan 90 prosenttia heille tulleista kirjeistä oli leimaamattomia. Yritys oli järjestänyt asiakaskyselyn (tjsp), johon oli tullut kirjepostia. Parinsadan kirjeen satsista oli leimattu 20 lähetystä. Hurjat ovat lukemat. Itsekin olen saanut postimerkillä varustettua postia, jota ei ole leimattu. Määrät mielestäni samoilla linjoilla uutisen kanssa. Houkuttelee rikoksen tielle, haluttaisi uusiokäyttää leimaamaton merkki. Merkin uusiokäyttöhän on laissa/asetuksissa säädetty rikolliseksi teoksi.

Leimaamattomista kirjeistä tuli Postille jopa miljoonan euron ongelma – postimerkkiä uudelleen käyttävä syyllistyy rikkomukseen, HS
Saitko kirjeen, josta puuttuu postileima? Tulevaisuudessa postimerkkiä ei voisi käyttää uudelleen, YLE

Uutiskatsaus oli tällä kertaa tässä. Pelkäsin, että tekstistä tulee tynkä. Mutta tulipahan sitä nyt jonkin verra enemmän mitä odotin.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kirjallisuutta, termejä, muuta aiheeseen liittyvää

Lueskelin Ylen artikkelia, jossa käsiteltiin kirjallisuuden erästä tyylisuuntaa. Oikeastaan voiko puhua aiheesta? Kyseessä on nimittäin dystopia. Teoksien tarinat sijoittuvat (lähi)tulevaisuuteen, jossa asiat ovat menneet huonosti. Tai ainakin huonommin kuin odottaa voisi. "Tulevaisuuden epätoivottu yhteiskunta", kuvaa Wikipedian artikkeli. Läheinen termi mielestäni on postapokalyptia, maailmanlopun/tuhon jälkeistä elämää kuvaava termi.
"Kirjallisuustieteilijät kutsuvat synkkiä, lohduttomia science fictioneja dystopioiksi. Ne ovat utopioiden vastakohtia. Kun utopia kuvailee, kuinka hyvin kaikki voisi olla, dystopia esittelee meille tulevaisuuden, jossa kaikki on mennyt pieleen."

Ylen artikkelissa mainittiin Sarasvatin hiekkaa -teos. Romaani ilmestyi 2005, ja kirjasta tehtiin myöhemmin myös sarjakuva. Lainasin kyseisen teoksen viime keväänä. Oikeastaan lainasin teokset. Sarjakuvan luin, mutta kirjaa en ehtinyt muuta kuin aloittaa. Vertailua en siis voi teosten välillä tehdä. Mutta mielenkiintoiselta vaikutti, mitä ehdin kirjaa lukea...

Olen myynyt kirppiksellä tarpeettomaksi käynyttä roinaa. Roina, hieman huonosti kuvaava sana, mutta menkööt paremman puutteessa. Mutta tosiaan, kirpputorilla on myynnissä ollut mm. kirjoja ja lehtiä, joita en ole tarvinnut. Pari vuotta vanhoja Image-lehtiä, kuka jaksaa lukea useaan kertaan? Sisällössä ei sinänsä ole ollut vikaa, ja ehjiäkin on. Kirjaston poistomyynnistä suurin osa tosin. Mutta aloin miettimään hintapolitiikkaa. Onko lehdistä oikea hinta 10 senttiä? Entä kirjoista? Onko 2 euroa liian halpa Arto Paasilinnasta? Kirjaston poistomyynnissä kirjojen hinta on 50snt/kpl ja lehtien hinta 10snt/aviisi. (Ja kassillisen saisi kahdella eurolla.) Mutta Huuto.netissä Image-lehti näytti maksavan pari euroa, muutama nurmero näytti olevan vajaan euron. Ja kirppiksellä lehtien hinnat saa moninkertaistaa (Anna ym naistenlehti 1.50). Arto Paasilinna maksaa divarissa (antikvariaattiliike) viiden euron luokkaa, itse maksoin divarissa eräästä teoksesta 4.50 € kymmenisen vuotta sitten. Paasilinnat Huuto.netissä maksaa parista eurosta ylöspäin.

Tosiaan, onko kirjalle sopiva hinta kirppiksellä max 2 euroa? Ja lehdille max 50snt? Pokkariversioille olen tainnut hinnoitella 10snt (runokirjat)...

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tulevaa ja hieman mennyttäkin

Heinäkuun loppu lähenee vääjäämättä, reilu viikko kun kuukausi vaihtuu. Reilu viikko muuten lomailua jäljellä. Elokuun eka päivä starttais hommat kaupalla.

Aloin tuossa miettimään mitä kaikkea kesällä tulikaan tehtyä. Ei oikeastaan mitään erikoista. Missään kauempana en käynyt, kotikunnassa pyöritty. Mitään sen kummempaa suunnitelmaa kesälle ei ollut, joten ei ainakaan suunnitelmat ole mennyt pilalle.

Pari kulttuuri-osastoon/kategoriaan lukeutuvaa toimintaa kesän aikana tuli tehtyä. Kesäkuussa oli elokuvajuhlat. Tankavaarassa tuli käytyä. Alariesto-galleriassa vierailin (31v. tapahtuma). No siinäpä tais olla mun kulttuuriaktiviteetit tältä kesältä.

Lasketaanko disco kulttuuritapahtumiin vai onko se vapaa-ajantapahtuma? Viime viikolla oli kasari- ja ysärimusaan painottunut disco hotelli Sodankylässä. Siellä tuli vierailtua. Alkoi kymmeneltä, kas olin illan eka asiakas. Ja arpaonni suosi, kuoharilla. Oli palkintona lipukkeessa...

Ensi viikolla hotellin tapahtumissa olisi Bad ja Ryyd. Muistan jostain kaukaa nuoruudesta, tai ehkä ennemminki lapsuudesta jossain 90-luvun alkupuolella, kun radiossa soitettiin kaksikon biisejä. Pitää käydä kuuntelemassa ja verestämässä muistoja.

Kuuluu muuten kategoriaan väärin kuullut biisinsanat. Erään biisin kertosäkeessä kävellessä se hyllyy -osan kuulin/luulin olevan käveli se hyllyyn.

Ensi viikko vielä kesää ja lomailua jäljellä. Mitäköhän tekisi? Siis perjantain Bad ja Ryyd -keikan lisäksi. Pari kohdetta olis kyllä mielessä. Schjerfbeckin Toipilas näytteillä Siidassa. Rovaniemellä vois käväistä perinteisen Arktikum ja Korundi -päivän viettämässä. En tiedä, huono suunnittelemaan...

Linkit
Ehtaa tavaraa, YouTube
Bad ja Ryyd, WP
Missä he ovat nykyään, MTV3
Bad ja Ryyd, FB

PS.
Kirppikselle viety tavaraa (kirppis käsittääkseni kiinni/lomalla ens viikosta lähtien pari viikkoa). Itteltä meni jotain pikkukrääsää ja laatikollinen kirjoja. Esimerkiksi Paasilinnaa, kokoelmani tuplakappaleita yms. Olen siis kerännyt Arto Paasilinnan teoksia, muutamasta teoksesta kokoelmaani päätynyt useampi kuin yksi kipale. Näistä tuplakappaleista siis luovuin.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Telemarkkinointi

Iltapäivällä sain puhelun. Jälleen kerran asialla oli puhelinkauppias. Tai no ei varsinainen kauppias, vaan gallub-puhelu. Uteli olenko valmis osallistumaan tulevaisuudessa erilaisiin kyselyihin. Kieltäydyin kohteliaasti tästä "kunniasta". Miksiköhän lupaili esimerkiksi leffalipuista? Kait net jonkinlaisena palkkiona olis. Mutta ei ole Sodankylässä ketjua, jossa voisi liput lunastaa. Lähin teatteriketju on Rovaniemellä (BioRex). Ja yleensä olen törmännyt ennemmin Finnkinon tarjontaan kuin muiden ketjujen palveluihin. Finnkinolla taas lähin teatteri taitaa olla Oulussa. Taitaa välimatkaa olla 350 kilometriä...

Viimeksi kun yrittivät houkutella gallub-osallistujalle, puhelun katkaisi myyjä ennen minua. Esitinköhän liian tiukkoja kysymyksiä? Paperista luki myyntipuhetta (kuulee muuten selvästi), esitteli että tulee s-postissa eri aiheista kyselyjä yms/jne/tjsp. Aloin kyselemään millaisia kysymyksiä mahdollisesti olisi tulossa, miltä tahoilta olisi tulossa ja vastaavaa, eipä operaattori osannut vastata. Ja aika äkkiä tämän jälkeen totesi puhelun olevan ohi ja löi luurin korvaan. Ei kysellyt yhteystietoja eikä muutakaan... Että sellanen tapaus. Ja sillä kertaa aloin jopa vakavissani harkitsemaan suostumista.

Mikä se virallinen termi on puhelimessa käytävälle kaupustelulle? Puhelinmyynti? Puhelinmarkkinointi? Telemarkkinointi? Omalla kohdalla puhelinmyynti-termi antaa hieman ristiriitainen vaikutelma: myydäänkö puhelimia vai myydäänkö puhelimen kautta.


Viime viikolla soi puhelin. Ei ollut kotimainen numero, vaan +44-alkuinen numero. Eli mediassa viime aikoina paljon varoiteltu numero. Olikohan Iso-Britannian puhelinkoodi? Suomen suuntanumerohan on +358. Onneksi olin juuri vasta lukenut uutisista noista +44 -numeroista. Jätin siis vastaamatta.

Harvoin vastaan tuntemattomiin numeroihin, oli numero näkyvissä tai ei. Yleensä soittaja nimittäin on juurikin puhelinkauppias. Jos on ollut tärkeää asiaa, niin yleensä tekstaria perään...

btw... Eikös ne viralliset numerot Suomessa ala yleensä numeroilla 020? Ainakin mulle kaikki 020-alkuisista numeroista soittaneet ovat olleet esimerkiksi Kelalta. Näihin numeroihin kyllä tulee vastattua poikkeuksetta.

Linkit
Toimi näin, jos saat epäilyttävän puhelun +44-alkuisesta numerosta, Aamulehti 27.6.2017
Suomalaisille hämäräsoittoja +44-numerosta – tartuimme luuriin ja yritimme soittaa takaisin, IS/DT 15.3.2017
Erikoinen kampanja hämmentää taas - poliisi varoittaa +44-alkuisista huijarinumeroista, IL 21.6.2017

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kanavia ja ohjelmia

Kuinka monta kanavaa Suomessa on? Kaapelissa taitaa näkyä 15 "kotimaista" kanavaa, lisäksi muutama ulkolainen kanava (musiikki- ja uutiskanava jne). 2000-luvulla kanavia tullut varmaan kymmenkunta. Katselin nyt viikonloppuna lehdestä tv-ohjelmia, tulisiko miltään kanavalta mitään mielenkiintoista. No eipä ollut näillä uudemmilla kanavilla tarjonta kovin laajaa. Uusintaa, uusintaa, uusintaa... Peräkkäin saattoi olla saman sarjan ohjelmia pari kolme tuntia ja jaksoja puolentusinaa!

Toisaalta, en ole viikolla pahemmin seurannut mitä televisiosta on tullut. Esittävätkö kanavat nk. pikauusintoja viikolta viikonloppuna? En tiedä... Tylsä viikonloppu silti, jos koko sarja yhteenputkeen.

Latasin kännykkään Nelosen Ruutu-ohjelman ja Maikkarin Katsomo-softan. Olen Ylen vastaavan softan (Areena) ladannut jo aiemmin. Uteliaisuuttani ja vertailun vuoksi latasin nuo kaksi muutakin tv-softaa. Selailin Maikkarin tarjontaa, kun törmäsin Muumilaakson tarinoita -sarjaan. Siihen uudelleendubattuun versioon. Ei ole tuulesta temmattu väitteet, jos yleisö ei tykkää. Itse 1990-luvulla varttuneena pidän enemmän siitä "alkuperäisestä" Ylen suomi-dubbauksesta.

Onkohan meillä vielä Muumeja tallella VHS-kasetilla? Vois melkeimpä kaivaa net esille ja katsoa nostalgiapuuskissa...

Edit 10.7.2017
Kävin tutustumassa Huuto.net-sivuston tarjontaan (hakusana Muumilaakson tarinoita). Pääasiassa levyjä, muutama VHS-kasetti, halvimmat parin euron luokkaa. Mutta! Lähes kolmenkymmenen levyn kokoelman hinta lähes 300 euroa! Käytettynä! Uutena yksittäisen levyn hinta kympin luokkaa, käytettyn levyn siedettävä hinta mielestäni euron patrin luokkaa...

Vertailun vuoksi: Filmihullu-sivustolla kokoelmaboxi 80 euroa. Uutena!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Alariesto-galleria 31v.

Unohdus sentään! Vaihdoin juuri salasanat, enkä meinannut päästä sisälle Bloggeriin (blogisivusto/alusta). Käydessäni s-postiani läpi aloin miettimään milloin viimeksi vaihdoinkaan salasanoja. No, tuumasta toimeen: sähköpostin lisäksi kaikki some-kanavien salasanat vaihtoon. Ei net heti jää päähän.

Kummasti nuo museopäivät osuu perjantaille. Edellisenkin reissun tein perjantaina? Tosiaan, käväsin perjantaina (7.7.2017) Alariesto-galleriassa. Ilmeisesti galleria täytti 31 vuotta, jonka johdosta tapahtumaa galleriassa. Olin käymässä kylillä, tarkemmin sanottuna punttisalilla, niin samalla tuli käytyä galleriallakin. Esiteltiin museota ja museon toimintaa, musiikkiesityksiä, kakkukahvit...
Ennustus

Alariesto koti


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Postia Tankavaarasta

kuvalähde
Edellisestä merkinnästä jäi mainitsematta pari "matkamuistoa", jotka ostin Tankavaarasta. Bongasin Tankavaaran kultamuseon museokaupasta pari korttia, jotka piti hankkia omiin kokoelmiini. Olen kerännyt postimerkkejä ja kortteja, joten mukava lisä omiin kokoelmiin.

Kaikkien korttien kuva-aiheena oli Tankavaara: kullanhuuhdontakisat (1991) ja UKK-puisto. Lisäksi korttiin liitetyt postimerkit ja leimat herättivät minun mielenkiintoni. Nimittäin Tankavaaran oma postileima, eteenkin viimeisen käyttöpäivämäärällä leimattu kirjekuori piti saada kokoelmiini (leima käytössä 1979 - 2008).

Etsiskelin hieman tietoa postimerkeistä. Metsa.fi-sivustolta löysin hieman infoa merkeistä. Molemmat ovat ilmestyneet 1980-luvulla, aiheena tosiaan luonto/luonnonpuistot.

Lemmenjoen kansallispuisto
Vuonna 1983 ilmestyneessä Pohjola-sarjan merkissä on aiheena Matkailu Pohjolassa. Kullanhuuhdontaa Lemmenjoen kansallispuistossa esittelevän postimerkin suunnitteli Torsten Ekström.

Urho Kekkosen kansallispuisto
Saariselän tuntureita voi ihailla kaukana siintävässä näkymässä, joka aukeaa Naltiotunturilta luoteeseen. Urho Kekkosen kansallispuiston postimerkin suunnitteli taiteilija Pirkko Vahtero ja se ilmestyi vuonna 1988. Se valittiin vuoden kauneimmaksi postimerkiksi.

Tankavaaran museolla oli myynnissä tosiaan viimeisen ilmestymispäivän leimalla varustettuja kirjekuoria. Olikohan puolentusinaa kappaletta jäljellä? Kuoret olivat varustettu eri merkeillä, suurin osa merkeistä ei sen kummemmin herättänyt suurempaa ahaa-elämystä. Yksi merkki herätti mielenkiintoni: omakuvapostimerkki! Kultakylän pitkäaikainen isäntä Kauko Launonen komeilee merkissä. (Kultakylän isäntä vaihtunut muistaakseni pari vuotta sitten, Launonen taitaa ainakin nykyään olla eläkkeellä.)


Kuva vuodelta 2016, jolloin viimeksi kävin
Tankavaarassa pikavisiitillä.
Edit 6.7.2016
On olemassa ensipäivänleimoja ja -kuoria. Nimensä mukaan, postimerkin ilmestymispäivänä leimattuja kuoria/merkkejä. Mutta onko viimeiselle ilmestymispäivälle omaa vakiintunutta termiä? Jäi häiritsemään, kun tekstiä kirjoittaessa en löytänyt omasta sanavarastostani sopivaa termiä.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Tankavaaran reissu

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi. Kesä alkaa olemaan puolessavälin. Tai oikeastaan... Milloin on kesän puoliväli? Elokuussa kesä alkaa taittumaan syksyksi, kun ilmat alkavat kylmetä.

Käväsin viime viikolla Tankavaarassa. Extempore-matka, en sen kummemmin suunnitellut matkaa etukäteen. Päätin yks ilta lähteä käymään ja matkapäiväksi valikoitui perjantai. Kesäkuun viimeinen päivä muuten.

Hieman myöhässä merkintä. Blogimerkinnän nimittäin suunnittelin kirjoittavani jo viikonloppuna, mutta laiskuus. Ja muut tapahtumat veivät huomioni muualle. Lauantaina oli SoPan peli, jonka kävin katsomassa kaverin kanssa. SoPa vs. Tervarit, voitto tais tulla tuloksella 5-0. Lauantaina oli myös Yöttömän yön ravit, tosin en tällä(kään) kertaa käynyt. Kylillä kyllä tuli käytyä, mm. PiitsiPubilla (olenkohan kerran aiemmin käynyt siellä iltaa istumassa).

Tankavaaran reissu
Kävin tosiaan perjantaina Tankavaarassa, kohteina itse kultakylän lisäksi kultamuseo ja UKK-puiston luontokeskus. Luontokeskuksessa en ensin meinannut käydä, mutta päätin silti käväistä sielläkin. Luontokeskukselta lähtee eri reittejä ja luontopolkuja, yksi näistä on sotahistoriallinen polku. Aikoinaan toisen maailmansodan tuoksinnassa Lapissa oli puolustuslinjoja, muistona näistä Tankavaarassakin on mm. korsuja ja puolustusasemia (WP: Tankavaaran taistelu). Edellisen parin vuoden aikana pari kohdetta on kunnostettu, viime keväänä (5/2017) saivat valmiiksi luontokeskuksen lähettyvillä olevan korsun. Tämän käväsin katsastamassa pikaisesti.

Luontokeskuksen jälkeen käväisin syömässä Wanhassa Waskoolimiehessä. Ihan hyvät ateriat oli, lounaaksi olt härkää. Maistuvaa, vaikka kastike olikin hieman mausteista mun mieleen. Tämän jälkeen suuntasinkin itse pääkohteeseen, eli kultamuseoon. Ulkoalueelle on sijoitettu eri rakennuksia, jotka kytkeytyvät tavalla kultaan tai kullan historiaan. Alueelle on siirretty (ja osa sisustettu) kullankaivajien asumuksia. Itse museorakennus on rakennettu vaskoolin malliin (mallia otettu vaskoolista?), ja siellä kerrotaan niin Suomen kuin koko maailman kultahistoriasta. Kultaryntäyksistä nykypäivään asti.




Vielä ei ole ollut sääskistä haittaa...
Maasta ei ole kaivettu pelkkää kultaa,
vaan myös (koru)kiviä
Yhdysvalloista, Klondikesta reksiviittaa
Rooman aikaista kullanhuuhdontaa
Milloin se kesä alkaa? Vielä on lunta maassa...

Pinssejä eli matkamuistoja käymistäni paikoista