Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa uutisoi Yle nyt maaliskuun alussa (3.3.2016). Lukutaidon perään artikkelissa kyseltiin. Lasten ja nuorten lukuinto laskenut. Kuinka paljon se lukutaito tai -into oikeastaan on laskenut vuosien saatossa? Itse kun olin peruskoulussa vuonna miekka ja kivi viime vuosituhannella, samaa asiaa toitotettiin jo silloin: Nuoriso ei lue kirjoja tarpeeksi!
Aloin miettimään millainen lukija itse olen. Oikeastaan sisällön tuottaminen aiheuttaa välillä päänvaivaa. Lähinnä blogia ajatellin: millainen tekstintuottaja olen. Kateellinen jossain määrin niille, jotka osaavat tuottaa pitkiä tekstejä pitäen silti mielenkiinnon yllä...
Luen kirjoja, niin fiktiota kuin faktaakin. Aiemmin olen tainnut hieman listatakin mitä ja millaista tekstiä luen. Arto Paasilinnaa, Juha Vuorista, Tolkienin tuotantoa... Kuulunko siis "eliittiin", mikäli luen mielestäni usein? Vähintään kirja tai pari kuukaudessa. Ja siihen vielä lisäksi lehdet ja uutiset netissä. Lukutaitoa siis pidetään yllä.
Kun lukutaidosta ja lukemista puhe, niin tuli mieleen eräs kuriositeetti, joka jaksaa aina ihmetyttää minua. Esimerkiksi kiinassa on käytössä eri kirjoitusjärjestelmä kuin länsimaissa. Jokaiselle sanalle oma piirrosmerkkinsä. Pelkästään lehden otsikoiden lukemiseen pitää osata tuhansien eri sanojen kirjoitus/piirrosasu. Länsimaissa pärjää 30 kirjaimella...
Linkit
Wikipedia
Lukutaito
Kiinan kirjoitusjärjestelmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti